Uusibanneri.JPG

Hei.

Lukuvika on kahden kirjallisuudenystävän blogi ja podcast. Luvassa paljon puhetta kirjoista - luetuista ja lukemattomista. 

3 + 1 X Kirjamessut

3 + 1 X Kirjamessut

44963689_1908071462639631_8885188584005435392_n.jpg

Kirjamessut on messuiltu ja on aika siirtää katse kohti uusia kirjoja, joiden kanssa voi käpertyä viltin alle pakoon maailmaa loppuvuodeksi. Sitä ennen kuitenkin vielä hieman fiilistelyä itse messuilta. Kokosin päällimmäisenä mieleen jääneet fiilikset tapahtumantäyteiseltä messulauantailta:

1. Maria Veitolan avoin puhe haavoittuvaisuudesta

Minulla on viha-rakkaussuhde Maria Veitolaan, mutta naisen puhe lauantaiaamuna veti sanattomaksi. Veitola puhui äärimmäisen raa’asti ja avoimesti siitä, kuinka hän on tehnyt tietoisen valinnan puhua rehellisesti sellaisista asioista, joita ei usein ääneen lausuta, esimerkiksi mielenterveysongelmista. Hän korosti tämän olevan yksinäistä ja toisinaan hyvin epäkiitollista työtä. Etenkin naisen rehellisen ulostulon saamaa vastaanottoa hän kuvasi usein noitavainon piirteitä muistuttavaksi spektaakkeliksi. Lisäksi oli uskomattoman voimaannuttavaa nähdä Senaatintorin täpötäyden yleisön seuraavan kahden super boss ladyn, Veitolan ja hänen haastattelijansa, ohjelmajohtaja Ronja Salmen älykästä keskustelua – this is what we need! Tuli hippusen verran toiveikkaampi olo tulevaisuudesta.

2. Saara Turusen ja Antti Majanderin keskustelu

Jos taannoinen case Turunen ja Majander ei ole tuttu, niin lyhyesti kerrattuna tapahtui seuraavaa: Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko arvioi Turusen ensimmäisen romaanin Rakkaudenhirviö tavalla, joka Turusen mielestä antoi ymmärtää, ettei kriitikko pitänyt naisten (kasvu)kertomuksia suurena kirjallisuutena sinänsä. Tähän Turunen vastasi osaltaan tuoreimmassa teoksessaan Sivuhenkilö, joka puolestaan kirvoitti (jälleen) auki Majanderin sanaisen arkun.  

Asetelma – Turunen haastattelemassa Majanderia – oli siis vähintäänkin herkullinen. Mielestäni on erinomaisen hienoa, että näinkin vastakkaisista kokemuksista pyritään keskustelemaan avoimesti vastapuolen kanssa, ja vieläpä yleisön edessä. Itse kokemus jäi kuitenkin mieleen hämmentävänä: koin, että Turunen toi esiin useammin kuin kerran ehdotuksen tai kysymyksen siitä, ettei Majander kenties ollut kritisoidessaan osannut tai halunnut positioida itseään poliittisesti todelliseen (valta)suhteeseen kritisoimansa teoksen kanssa.  

Majander kierteli suoraa vastausta kuin kissa kuumaa puuroa – en tiedä johtuiko tämä aidosta ymmärtämättömyydestä vai haluttomuudesta vastata kysymykseen. Olin kuitenkin hieman pettynyt siihen, että tässä olisi ollut avaimet oikeasti hedelmälliseen keskusteluun, joka jäi nyt harmillisesti hieman pintatasoiseksi jankkaukseksi siitä, lukeeko Majander naisten kirjoittamia kirjoja vai ei. Kaikki pointsit Turuselle keskustelun herättämisen yrityksestä tosin! 

3. Eveliina Nieminen Kallio-lavalla

Esikoisteoksensa Late Bloomers: Short Stories of People Overachieving Without Achieving hiljattain julkaissut Eveliina Nieminen antoi Kallio-lavalla täyslaidallisen ylisuorittamisesta ja sen luomista haitoista yksilölle. Nieminen kertoi sekä teoksensa hahmojen että omien kokemustensa kautta siitä, miten novellien teemaksi muodostui nimenomaan ylisuorittaminen ja mitä se hänelle henkilökohtaisesti merkitsee. Mielestäni tämä oli ihan täydellinen messukeskustelu: se avasi kirjailijan teosta juuri sen verran, että kiinnostuin siitä ihan mielettömästi – ja hankinkin sen lopulta itselleni. Erikoismaininta myös lavan haastattelijoille eli Kallion ilmaisutaidon lukiolaisille ihan superreippaasta ja ammattimaisesta haastattelutyöstä!    

+ Päällimmäisenä kirjamessuista jää toki aina se onnellinen ja kiitollinen fiilis siitä, että Suomessa on tosiaan näin paljon ihmisiä, jotka lukevat ja ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta. Uusi ohjelmajohtaja Ronja Salmi sekä onnistui uudistamaan messuja tarpeellisella tavalla että rikkoi kirjamessujen kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Kiitos Ronja ja kiitos kirjat – nyt pikaisesti oman lukupinon kimppuun!

Jenni

Minä ja Maria

Minä ja Maria

Täällä en pyydä enää anteeksi

Täällä en pyydä enää anteeksi